Yorkshirenterrieri – Rotuopas

Koiramaailman yksi tyylikkäimmistä jäsenistä on yorkshirenterrieri eli yorkki tai suomalaisittain myös jorkki. Se on hurmaava yhdistelmä terrierin luonnetta ja pehmolelumaisen söpöä ulkonäköä.

Yleiskatsaus

Koiramaailman yksi tyylikkäimmistä edustajista on yorkshirenterrieri eli yorkki tai suomalaisittain myös jorkki.

Tämä kääpiöterrierien ryhmään kuuluva rotu on erittäin monipuolinen, niin ulkonäöltään, luonteeltaan kuin ominaisuuksiltaan.

Yorkshirenterrierin luonteessa yhdistyy niin terrierin sisukkuus kuin kiltti ja rakas sylikoira. Se on myös seikkailunhaluinen, sosiaalinen ja iloinen.

Tuntemattomia kohtaan se saattaa tosin olla epäileväinen, mikä ilmenee usein haukkumisena.

Kooltaan yorkki on pieni eli se painaa keskimäärin vain noin 2-3 kiloa. Rotu sopiikin hyvin pieniin asuntoihin, koska se ei vaadi isoa elintilaa tai suurta määrää liikuntaa.

Myös allergioista kärsiville se on hyvä valinta, koska yorkshirenterrieri on niin kutsuttu hypoallergeeninen koirarotu eli siitä lähtee vain vähän allergiaa aiheuttavaa hilsettä ja karvaa.

Rodun historia ja alkuperä

Täysin tarkkaa yorkshirenterrierin historiaa ei ikäväksemme ole saatavilla eli on vain vahvoja oletuksia.

Teollisen vallankumouksen aikaan 1700-luvulla Skotlantilaiset työläiset tulivat Yorkshiren kaupunkiin työskentelemään muun muassa tehtaisiin ja hiilikaivoksiin. Mukanaan he toivat omat skotlantilaiset terrierinsä, jotka olivat kooltaan yorkkia huomattavasti suurempia ja niitä käytettiin esimerkiksi rottien pyydystämisessä. On vahva epäilys, että näistä terriereistä jalostui lopulta yorkshirenterrieri.

Rodun ensimmäisen esi-isän epäillään myös olevan olleen watersidenterrieri, joka oli tunnettu rotu vuosien 1765-1835 aikaan Yorkshiressa.

Suomeen rodun ensimmäiset yksilöt tulivat vuonna 1930 ja vakiinnuttivat paikkansa 60-luvulla.

Yorkshirenterrierin ulkonäkö

Ulkoisesti yorkshirenterrierin selkeimpiä tunnusmerkkejä ovat sen silkkinen turkki sekä iloiset nappisilmät.

Yorkin yksikerroksinen turkki on luonnostaan pitkä, suora ja silkkinen. Monet omistajat tosin tykkäävät pitää turkin trimmattuna, jolloin se on helpompi pitää siistinä.

Yorkshirenterrierin ulkonäkö vaihtelee erittäin dramaattisestikin turkin pituuden mukaan.

• Jos sen turkin antaa kasvaa pitkäksi, näyttää sen kaunis ja silkkinen turkki kuin maahan asti ulottuvilta ihmisen hiuksilta
• Jos sen turkin trimmaa lyhyeksi, tulee siitä pörröisen ja söpön nallekarhun näköinen

Sen turkki on ominaisuuksiltaan erinomainen, koska siitä lähtee vain vähän karvaa ja sen mukana hilsettä. Yorkshirenterrierin voidaankin sanoa olevan niin kutsuttu hypoallergeeninen rotu eli se sopii monia muita rotuja paremmin koira-allergiselle henkilölle.

Yorkshirenterrierin koko ja paino

Yorkshirenterrieri on rotuna pienikokoinen ja painaa keskimäärin 2-3 kiloa. Rotumääritelmään kirjattu maksimipaino sille on 3,2 kiloa.

Painossa voi kuitenkin olla paljonkin vaihtelua ja pienimmillään yorkki voi painaa vain noin 1,5 kiloa, kun taas suurimmat saattavat painaa jopa 6-7 kiloa.

Säkäkorkeudeltaan yorkki on yleensä 18-20cm.

Yorkshirenterrierin värit

Yorkki syntyy mustana ja noin vuoden vanhana siinä alkaa näkyä ruskean sekä sinertävän ja harmaan sävyjä.

Sen pään sekä jalkojen karvoitus muodostuu kultaisista sekä ruskeista karvoista, jotka ovat yleensä juuresta tummempia ja päästä vaaleita.

Karvoitus on yleensä tummempaa myös korvien juuressa sekä kuonon alueella.

Yorkin selkä ja vatsa ovat harmaan karvan peitossa.

Iän myötä karvoitus usein vaalenee ja naaraiden turkki saattaa vaalentua myös juoksuaikana sekä tummua jälleen normaalille tasolle kun se on ohi.

Yorkshirenterrierin luonne ja käyttäytyminen

Yorkshirenterrieri on usein luonteeltaan seikkailunhaluinen ja utelias.

Yksilöiden välillä on kuitenkin paljonkin vaihtelua:

• Jotkut yksilöt saattavat olla erittäin läheisriippuvaisia ja ujoja, seuraten päivät pitkät omistajaansa paikasta toiseen
• Toiset taas etsivät jatkuvasti uusia seikkailuita ja ovat erittäin ulospäinsuuntautuneita uusia ihmisiä kohtaan.

Vaikka yorkshirenterrieri painaa yleensä vain noin kolme kiloa, on se henkisesti iso koira pienen koiran vartalossa. Se on jatkuvasti halukas etsimään uusia seikkailuita, eikä pelkää joskus myös isotella isommille koirille.

Yorkille on suositeltavaa asettaa tiukat rajat jo pennusta alkaen, jotta sen käytös pysyy hallinnassa.

Muuten niiden terrierimäisyys saattaa nousta ikävällä tavalla esiin ja niistä tulee äkäisiä ulkopuolisia kohtaan.

Niiden söpölle naamalle on luonnollisesti joskus haastavaa sanoa ei, mutta pidemmässä juoksussa tiukempi kuri on myös koiran omien etujen mukaista.

Koira kannattaa jo nuorena totuttaa sosiaalisiin tilanteisiin ja esimerkiksi muihin koiriin, jotta siitä kasvaa ystävällinen ja tasapainoinen yksilö.

Yorkshirenterrieri voi tulla hyvin toimeen kissojen ja muiden eläinten kanssa, kunhan se totutetaan niihin pienestä pitäen. Se saattaa tosin tulla hieman mustasukkaiseksi, jos omistajat hankkivat toisen lemmikin tai vaikkapa lapsen, joten se on hyvä tutustuttaa niihin rauhassa.

Haukkuminen

Vaikka lähtökohtaisesti yorkki onkin seurakoirana erittäin kiintynyt omistajaansa, saattaa se tuntemattomia kohtaan olla joskus epäileväinen mikä ilmenee lähinnä haukkumisena.

Erityisesti kouluttamattomana se saattaa haukkua kaikille kuulemilleen äänille.

Siksi on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota sen koulutukseen ja kitkeä turha haukkuminen pois, erityisesti kerrostaloissa asuvien kohdalla.

Siksi se vaatiikin pennusta lähtien hyvän koulutuksen, jotta haukkuminen saadaan loppumaan käskystä.

Yorkshirenterrieri on rotuna sosiaalinen ja kaipaa jatkuvasti huomiota. Siksi sitä ei sovi jättää yksin pitkiksi aikaa.

Pienen ja hauraan kokonsa takia sen käsittely vaatii hieman varovaisuutta sekä suojelua.

Omistajan on kuitenkin hyvä huomioida ettei kohtele sitä liian varovaisesti, koska ylisuojelevaisuus saattaa tarttua siihen ja tehdä siitä pelokkaan tai neuroottisen.

Terrieriluonteensa takia yorkki saattaa ärsytettäessä hieman ärhennellä ja pahimmillaan jopa purra.

Erityisesti lapsille on hyvä opettaa jo pienestä pitäen miten koiria tulee lähestyä ja miten niitä voi koskea.

Erityisen tärkeää on opettaa lapselle ettei koiraa saa häiritä syömisen aikana, eikä ruokaa saa missään nimessä koittaa ottaa siltä pois tai se saattaa purra.

Yorkshirenterrierin terveys

Yleisesti ottaen yorkshirenterrieri on terve rotu, mutta niilläkin on tiettyjä terveydellisiä ongelmia ja uhkia, joista omistajan on hyvä olla tietoinen.

Alla mainittujen ongelmien lisäksi erilaiset hammas- ja ienongelmat sekä silmätulehdukset ovat melko yleisiä yorkkien keskuudessa.

Muistathan aina kääntyä eläinlääkärin puoleen, jos epäilet koirallasi olevan ongelmia terveyden kanssa.

Yleisiä sairauksia yorkshirenterrierillä

Polvilumpion sijoiltaanmeno (patellaluksaatio)

Pienten koirien keskuudessa erilaiset polvivaivat ovat yleisiä, eikä yorkshirenterrieri ole tässä poikkeus.

Polvilumpion sijoiltaanmeno tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että polvilumpio on liukunut pois paikoiltaan mikä aiheuttaa usein kipua ja pahimmissa tapauksissa jopa vammautumisen.

Ongelma huomataan usein siten, että koira koukistaa ravatessa jalkaansa, eikä tukeudu sillä maahan.

Vika on synnynnäinen ja periytyvä.

Se voidaan hoitaa lievemmissä tapauksissa levolla ja kipulääkityksellä, kun taas vakavampien tapausten kohdalla hoitomuotona on kirurginen toimenpide.

Verkkokalvon rappeuma (PRA)

Tämä salakavala perinnöllinen silmäsairaus saattaa alkaa koiralla jo nuorena ja pahimmillaan se voi johtaa sokeutumiseen.

Taudin ensimmäinen oire on usein hämäräsokeus.

Maksashuntti (PSS = portosysteeminen shuntti)

Epänormaalia verenvirtausta maksan ja ruumiin välillä kutsutaan maksashuntiksi.

Siinä verenkierto ei ohjaudu maksaan normaaliin tapaan vaan ohittaa sen, mikä luonnollisesti on ongelma, koska maksa on vastuussa veren puhdistamisesta kuona-aineista.

Ongelman oireita saattavat olla esimerkiksi koiran ruokahalun puute, virtsarakon ongelmat tai lääkkeiden sietokyky.

Yleensä oireilu alkaa ennen kahden vuoden ikää ja se voidaan hoitaa leikkaamalla sekä erikoisruokavalion avulla.

Hypoglykemia (matala verensokeri)

Useiden pienten koirien tavoin, myös yorkshirenterrierit voivat kärsiä matalasta verensokerista eli hypoglykemiasta.

Sitä ilmenee erityisesti koiran ollessa stressaantunut ja se korostuu varsinkin kun koiranpentu on stressaantunut.

Matalan verensokerin oireet ovat koirilla samanlaiset kuin ihmisellä eli esimerkiksi huimaus, sekavuus ja huojuminen.

Henkitorven litistyminen

Erityisesti pieni koira saattaa kävelyllä vetää paljon, jolloin kaulapanta voi litistää sen henkitorvea ja vahingoittaa sitä.

Jos koirasi jatkuvasti yskii ja rohisee voi kyseessä olla siis henkitorven litistyminen.

Ongelma voidaan parantaa leikkaamalla tai lääkkeiden avulla, mutta paras tapa välttyä tältä on opettaa koira kävelemään omistajan rinnalla sekä käyttämällä valjaita kaulapannan sijaan.

Muut uhat terveydelle

Villieläimet

Pienen kokonsa takia yorkki on altis villieläinten, kuten pöllöjen, kettujen tai haukkojen hyökkäyksille ja siitä syystä sitä ei saisi jättää ulos ilman valvontaa. Erityisesti pimeällä omistajan tulee olla tarkkana.

Kylmä ja kuuma ilma

Yorkshirenterrieri on ehdottomasti lähtökohtaisesti sisäkoira, eikä kestä kovin kuumaa tai kylmää ilmaa.

Omistajan tuleekin seurata sen käytöstä ja tarvittaessa viedä se sisätiloihin jäähtymään tai lämmittelemään. Talvisin on suositeltavaa pukea sille lämpöpuku päälle ja laittaa tarvittaessa töppöset jalkaan.

Helteellä lämpöhalvauksen riski on todellinen eli se pitää viedä tarvittaessa sisätiloihin jäähtymään.

Pienet lapset

Yksi keneltä yorkkia tulee suojella on pienet lapset. He eivät välttämättä hahmota sen pientä koko ja haurautta, vaan saattavat vahingossa esimerkiksi pudottaa sen tai istua sen päälle.

Yorkshirenterrierin hoitaminen

Liikunta ja aktivointi

Liikunnan tarve ei rodulla ole mikään älyttömän suuri eli säännölliset lenkitykset sekä leikkihetket riittävät.

Tarvittaessa yorkki jaksaa toki kävellä pidemmänkin matkan eli aika ajoin sellaiset ovat suositeltavia.

Yorkshirenterrierin liikuntatarpeet on helppo täyttää ihan tavallisten kävelylenkkien ja leikkien avulla, varsinkin kun se usein on myös sisätiloissa aktiivinen.

Rotu ei pienestä koostaan johtuen vaadi kovin pitkiä lenkkejä ja liian pitkät lenkit saattavat helposti jopa aiheuttaa sille ylirasitusta. Toki silloin tällöin sen voi ottaa mukaan pidemmällekin kävelylle.

Yorkki on melko vastaanottavainen esimerkiksi erilaisten temppujen opettelulle ja tykkää saada niiden avulla huomiota (ja herkkuja) omistajaltaan.

Pienten koirien tavoin se saattaa olla aluksi hankala opettaa sisäsiistiksi ja varsinkin kun sen vahingot ovat niin pieniä, saatetaan niille helposti vain naureskella.

Tämä saattaa kuitenkin kostaantua pidemmällä aikavälillä, joten se kannattaa jo pennusta lähtien opettaa oikeille tavoille ja antaa hyvästä toiminnasta sille palkinto, jotta se tietää tehneensä oikein.

Ruokkiminen

Yleisesti ottaen yorkshirenterrierille tulee syöttää laadukasta ja tasapainoista ravintoa, huomioiden sen iän, aktiivisuuden sekä terveydentilan. Pennuille tulee antaa penturuokaa ja aikuisille aikuisten ruokaa.

Lähtökohtana voidaan pitää ruokapakkauksen ohjeita, mutta annoskoot pitäisi suhteuttaa yksilön aktiivisuustasoon.

Seuraamalla koiran ulkonäköä ja nälän tasoa saa hyvin selville tarvitseeko annoskokoa pienentää tai kasvattaa. Koiran lihomista tulee yrittää välttää, koska se johtaa helposti erilaisiin terveysongelmiin.

Lihominen johtuu yleensä liian suuresta ruokamäärästä koiran aktiivisuuteen nähden ja sitä voi ennaltaehkäistä ruokamääriä säätelemällä.

Jos yorkki näyttää tai tuntuu lihonneen voi annoskokoa hieman pienentää.

Vaihtoehtoisesti voi myös lisätä hieman liikunnan määrää eli tehdä esimerkiksi aavistuksen pidempiä kävelylenkkejä sen kanssa.

Aktiivinen koira kuluttaa luonnollisesti enemmän kaloreita kuin vähemmän aktiivinen ja tarvitsee siksi myös enemmän ravintoa.

Ravinnon suhteen yorkki saattaa olla hieman nirso, varsinkin kun se on melko herkkävatsainen. Lisäksi pienillä koirilla erilaiset suun ongelmat saattavat vaikeuttaa syömistä, joten jos yorkki jostain syystä lakkaa syömästä, on omistajan hyvä viedä se eläinlääkärille tarkistettavaksi.

Turkinhoito

Yorkshirenterrierin turkin harjauksesta olisi hyvä tehdä päivittäinen rutiini, koska se pitää takut poissa ja turkin puhtaana.

Päivittäinen harjaus on suositeltavaa vaikka turkin pitäisi lyhyenä, koska harjauksen yhteydessä ihon luontaiset öljyt pääsevät leviämään, auttaen pitämään ihon terveenä.

Harjauksen yhteydessä turkkiin kannattaa suihkuttaa kevyesti hoitoainetta, ettei karva rikkoudu.

Turkin pitämiseksi puhtaana ja kiiltävä, tulisi yorkshirenterrieri kylvettää viikoittain sekä pestä koirashampoolla.

Pesun aikana turkkia ei tarvitse juurikaan hieroa tai pyöritellä, vaan hellästi sormilla haroen poistaa turkissa olevat irtoliat. Sitten turkki pestään shampoolla ja hoitoaineella.

Turkin hoitoon liittyvät rutiinit on hyvä aloittaa jo pentuvaiheessa, jotta koira tottuu niihin jo nuorena.

Kynsien ja hampaiden hoito

Turkin lisäksi myös yorkshirenterrierin hampaista ja kynsistä tulee huolehtia säännöllisesti.

Pienet koirat ovat erityisesti suun ongelmille alttiita, joten suun hygieniasta on pidettävä hyvää huolta.

Minimisuositus hampaiden harjaukselle on kerta viikossa, mutta parhaassa tapauksessa hampaiden harjauksesta tehdään päivittäinen rutiini. Tämä auttaa myös pitämään koiran hengityksen raikkaana.

Suositeltavaa on myös vähintään kerran vuodessa käydä puhdistamassa sen hampaat eläinlääkärillä.

Kynsien osalta hyvä sääntö on leikata ne viimeistään silloin, kun ne osuu lattian ja niistä kuuluu ääni.

Lyhyet kynnet ehkäisevät myös raapimajälkiä esimerkiksi leikkien yhteydessä.

Koirat ovat erityisen herkkiä tassuistaan, joten muista käsitellä niitä varoen.

Myös kynsien ja hampaiden hoitorutiinit kannattaa aloittaa jo pentuvaiheessa.

Korvien osalta kannattaa on hyvä tarkistaa, että ne eivät punoita eikä niissä ole liikaa vaikkua. Niiden tulisi myös tuoksua hyvälle.

Silmien osalta taas kannattaa seurata ettei ne punoita tai vetistä liikaa.

Vinkkejä hoitotoimenpiteisiin

• Tee hoitotoimenpiteistä positiivinen kokemus koirallesi, erilaisten herkkujen ja kehumisen avulla.
• Tämä helpottaa myös esimerkiksi eläinlääkärin luona vierailua, kun koira on tottunut kosketteluun.
• Hampaiden pesun yhteydessä voit antaa koiran ensin nuolla hieman hammastahnaa, jotta se totuttautuu sen makuun.
• Muista hoitotoimenpiteiden yhteydessä tarkastaa säännöllisesti koiran turkki, suu, silmät ja tassut erilaisten jälkien tai epämääräisyyksien osalta. Esimerkiksi erilaiset raapimajäljet, tulehdukset sekä paiseet kannattaa ottaa tosissaan ja tarvittaessa käyttää koira eläinlääkärillä.
• Viikoittaiset tai mielellään jopa päivittäiset hoitorutiinit on hyvä keino ennaltaehkäistä erilaisten tautien tai ongelmien syntymistä, koska niistä saadaan tieto hyvissä ajoin.

Kenelle yorkshirenterrieri soveltuu?

Yorkshirenterrieri sopii erinomaisesti kenelle tahansa pientä allergiaystävällistä rotua etsivälle.

Se sopii hyvin kerrostaloihin ja pieniin asuntoihin, koska se ei vie paljoa tilaa, eikä tarvitse kilometrien pituisia lenkkejä.

Rotu on melko helppohoitoinen, joten se sopii hyvin myös vanhuksille.

Yorkki tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa ja tykkää leikkimisestä eli sopii hyvin myös perheille.

Kissojen ja muiden eläinten kanssa yorkshirenterrieri tulee hyvin toimeen, jos se vaan totutetaan niihin pienestä pitäen eli se sopii myös talouksiin joissa on jo lemmikki.

Kenelle yorkshirenterrieri ei sovi?

Perheelle jolla on pieniä lapsia, saattaa yorkin hankkiminen olla hieman riskialtista.

Vaaran paikka vaanii nimittäin siinä, että pienet lapset eivät välttämättä hahmota sen kokoa ja saattavat siksi vahingossa aiheuttaa sille vammoja, esimerkiksi pudottamalla sen tai astumalla sen päälle.

Suositeltavaa on ainakin, ettei pienten lasten anneta leikkiä yorkin kanssa ilman valvontaa.

Vanhempien lasten kanssa tätä riskiä ei yleensä ole, koska vanhempien lasten voidaan luottaa käsittelevän sitä tarpeeksi varoen.

Yhteenveto: yorkshirenterrierin hyvät ja huonot puolet

Hyvät puolet

• Terrierin sisukkuus
• Rakastava ja leikkisä
• Allergiaystävällinen
• Näppärän kokoinen

Huonot puolet

• Herkkä haukkumaan
• Joskus turhan suuri ego
• Pienen kokonsa takia hieman hauras