Pomeranian – Rotuopas

Pieni karvapallero pomeranian on saksanpystykorvaperheen pienin jäsen. Söpöstä ulkomuodostaan huolimatta se on luonteeltaan erittäin sisukas ja voimakastahtoinen sekä äärimmäisen lojaali omistajaansa kohtaan.

Yleiskatsaus

Alunperin Saksasta, Pomeranian alueelta kotoisin olevan pomeranian kuuluu saksanpystykorvaperheeseen. Sen lähisukulaisia ovat muut pystykorvaryhmän jäsenet, kuten saksanpystykorva, harmaa norjanhirvikoira sekä samojedinkoira.

Kokonsa puolesta pomeranian on kääpiörotu ja se tunnettiinkin aikanaan myös nimellä kääpiöpystykorva.

Pomeranian on ulkoisesti pienikokoinen, eli keskimäärin se painaa 1,5-3kg.

Muita sen ulkoisia tunnusmerkkejä ovat suippo kuono, pystykorvat sekä paksu tuuhea turkki.

Värien osalta rotu on erittäin monipuolinen, eli sitä on saatavilla lähes kaikkina koirien yleisinä väreinä, kuten ruskeana, mustana, vaaleana ja oranssina.

Yleisesti ottaen pomeranian on rotuna melko terve, lukuunottamatta muutamia pienille koirille ominaisia sairauksia, kuten henkitorven litistymistä.

Pomeranianit elävät keskimäärin 12-16-vuotiaiksi.

Pomeranian on seurakoira parhaimmillaan: se tykkää sosiaalisista tilanteista sekä uusien henkilöiden tapaamisesta. Tuntemattomia kohtaan se saattaa tosin olla aluksi epäileväinen, mikä ilmenee yleensä haukkumisena.

Pienin kokonsa sekä vähäisen liikuntatarpeiden takia rotu sopii hyvin pieniin asuntoihin, kuten kerrostaloihin. Samasta syystä se sopii hyvin myös esimerkiksi vanhuksille.

Rotu on erittäin älykäs ja se on kohtuullisen helppo kouluttaa (vaikka onkin joskus hieman jääräpäinen). Tästä syystä se sopii hyvin myös ensimmäiseksi koiraksi.

Rotua tulee pienen koon takia käsitellä varovaisesti ja tästä syystä sitä ei suositella perheille joissa on pieniä lapsia, jotka voivat vahingossa satuttaa sitä.

Pomeranianin historia ja alkuperä

Nimensä mukaisesti rotu on alunperin kotoisin Saksasta, Pomeranianin maakunnasta.

Rotu nousi suosioon jo varhaisessa vaiheessa ja historian aikana muun muassa sellaiset nimet kuin Martti Luther, Michelangelo, Isaac Newton ja Mozart olivat kaikki pomskien omistajia.

Näiden aikakausien pomerianit olivat kuitenkin huomattavasti erinäköisiä kuin rotu on nykyään ja aiemmin ne saattoivat esimerkiksi painaa jopa 12 kiloa.

Kuitenkin noin 1900-1930 vuosien välillä rotu sai nykyisen ulkomuotonsa, eli pienemmän koon ja paksumman sekä röyhelöisemmän turkin. Samalla rodusta alkoi tulla tarjolle useita eri värejä, aiempien mustan, valkoisen, ruskean sekä sinertävän lisäksi.

Suomeen ensimmäiset pomeranianit tulivat vuosisadan vaihteessa ja niiden kasvatus alkoi meillä 1920-luvulla.

Pomeranianin ulkonäkö ja koko

Pomeranian on kaiken kaikkiaan pieni koirarotu: sen säkäkorkeus on yleensä noin 18-24 cm ja painaa noin 1,5-3 kiloa.

Pomeranianin pää on muodoltaan suippo ja teräväkärkinen, mikä tekee siitä hieman ketun tai leijonan näköisen, erityisesti yhdistettynä sen pystykorviin.

Ulkoisesti se muistuttaa pientä leijonaa: sillä on kaksikerroksinen pörröinen turkki, joka on erityisen röyhelöinen kaulan ja rinnan kohdalta.

Sen tummat silmät puhkuvat intoa ja energiaa. Usein sen kasvoilla on myös ylpeä ilme ja se tykkää kävellä kuono pystyssä kohti uusia seikkailuita, tavaten uusia vastaantulijoita sekä haistellen kiinnostavia hajuja.

Pomeranianin häntä on pörröinen ja sulkamainen.

Pomeranianin värit

Rodun väritys vaihtelee yleensä punertavasta ja oranssista valkoiseen, ruskeaan, mustaan tai sinertävään.

Väriskaalan osalta rotu on erittäin monipuolinen ja sitä onkin saatavana lähes kaikkina koirille yleisinä väreinä, kuten:

• Ruskea (tan)
• Sininen
• Siniruskea
• Musta
• Mustanruskea (black & tan)
• Kermanvärinen
• Valkoinen
• Oranssi
• Punainen
• Soopeli (sable)
• Merle
• Harmaansävyinen

Pomeranianin luonne ja käyttäytyminen

Pomeranian on ulospäinsuuntautunut ja se pitää uusien ihmisten sekä toisten koirien tapaamisesta.

Luonteeltaan se on myös sisukas sekä lojaali omalle perheelleen.

Tuntemattomia kohtaan se saattaa aluksi olla epäileväinen, mikä osoittautuu yleensä haukkumisena.

Pieneksi koiraksi siitä lähtee paljon ääntä ja sen haukkumisääni on yllättävänki kova, mikä tekee siitä hyvän vahtikoiran. Se tulee kuitenkin kouluttaa lopettamaan haukkuminen käskystä tai muuten se saattaa jatkaa haukkumista hamaan tulevaisuuteen asti.

Hiljaista seuralaista hakevalle se ei siis välttämättä ole sopiva kumppani.

Pieneksi koiraksi sillä on erittäin suuri ego ja se saattaa joskus luulla olevansa niin suuri, että lähtee haastamaan isojakin koiria. Yleensä lopputuloksena on kuitenkin paluu häntä koipien välissä omistajan jalkojen väliin.

Pomeranian kannattaa totuttaa pienestä pitäen erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin sekä muihin koiriin, jotta vähennetään mahdollisuutta ongelmalliseen käytökseen muita kohtaan. Esimerkiksi koirapuistot ovat tähän oiva keino, samoin kun esimerkiksi sen tutustuttaminen naapureihin.

Lisäksi vieraita kannattaa erityisesti pentuvaiheessa kutsua säännöllisesti kyläilemään, jotta pomeranian tottuu siihen, että talossa ei ole pelkkiä oman perheen jäseniä.

Rodulla on taipumusta jääräpäisyyteen sekä röyhkeyteen, joten on tärkeää kanavoida sen energia sekä älykkyys positiivisiin asioihin. Muuten se saattaa tylsistyä ja alkaa käyttäytyä levottomasti.

Pienestä koostaan ja söpöstä ulkomuodostaan huolimatta se saattaa olla erittäin voimakastahtoinen. Omistajan onkin tärkeää osoittaa sille heti alusta alkaen kuka määrää tai se saattaa alkaa pomottamaan.

Koulutustilanteessa omistajan tulee olla johdonmukainen ja tiukka sitä kohtaan.

Rotu on erittäin älykäs ja sille on mahdollista opettaa erilaisia temppuja, jotka se yleensä oppii melko nopeasti. Pomeranianin kanssa on myös mahdollista harrastaa agilitya tai muita koiralajeja.

Alla olevasta videosta näet esimerkkejä, kuinka monipuolinen ja hauska rotu pomeranian on.

Pomeranianien yleiset sairaudet ja uhat terveydelle

Yleisesti ottaen pomeranianit ovat rotuna terveitä, mutta niillä esiintyy tiettyjä rodulle ominaisia terveysongelmia ja sairauksia, kuten kaikilla koiraroduilla.

Kaikki yksilöt eivät välttämättä kärsi yhdestäkään näistä ongelmista, mutta tulevan omistajan on silti hyvä olla niistä tietoinen.

Yleisiä sairauksia pomeranianeilla

Allergiat

Pomeranianit voivat kärsiä laajasti erilaisista allergioista, joiden aiheuttaja voi löytyä esimerkiksi ruoasta.

Jos koirasi nuolee erityisen paljon tassujansa tai raapii itseänsä, saattaa kyseessä olla allergian aiheuttamat oireet. Epäiltäessä allergiaa, on omistajan hyvä viedä koiransa eläinlääkärin tutkittavaksi.

Epilepsia

Epilepsiaa esiintyy joillakin pomeranianeilla. Kohtauksen sattuessa tulee se viedä eläinlääkärille, jotta siihen löydetään sopiva hoitokeino.

Hammasongelmat

Muiden pienten koirien tavoin, myös pomeranian on altis erilaisille hampaisiin ja ikeniin liittyville ongelmille. Omistajan tuleekin käyttää sitä säännöllisesti hammastarkastuksessa.

Henkitorven litistyminen

Jos koirasi jatkuvasti yskii ja rohisee, voi kyseessä olla siis henkitorven litistyminen.

Erityisesti pieni koira saattaa kävelyllä vetää paljon, jolloin kaulapanta voi litistää sen henkitorvea ja vahingoittaa sitä.

Ongelma voidaan parantaa leikkaamalla tai lääkkeiden avulla, mutta paras tapa välttyä tältä on opettaa koira kävelemään omistajan rinnalla sekä käyttämällä valjaita kaulapannan sijaan.

Legg-Perthesin tauti

Tätä reisiluun pään verenkierron häiriöstä johtuvaa perinnöllistä sairautta esiintyy erityisesti pienten koirien keskuudessa.

Ulospäin tauti näkyy usein koiran toispuoleisena ontumisena ja yleensä ensimmäiset merkit taudista huomataan 4-6 kuukauden iässä.

Sairaus voidaan parantaa kirurgisella toimenpiteellä.

Lonkkanivelen kehityshäiriö (lonkkaniveldysplasia)

Lonkkaniveldysplasia tarkoittaa sitä, ettei reisiluun pää ja lonkkamalja sovi täydellisesti yhteen, jolloin riskinä on esimerkiksi nivelrikko. Tautia esiintyy erityisesti suurikokoisilla koirilla, mutta jonkun verran myös pienillä koirilla.

Suurista roduista poiketen, ongelma ei kuitenkaan pomeranianin tapauksessa vaikuta välttämättä normaaliin elämiseen millään tavalla tai vaadi edes hoitoa.

Häiriön kehittymiseen vaikuttaa monet asiat, kuten geenit, ympäristötekijät ja ruokavalio

Polvilumpion sijoiltaanmeno (patellaluksaatio)

Polvilumpion sijoiltaanmeno tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että polvilumpio on liukunut pois paikoiltaan. Tämä aiheuttaa usein kipua ja pahimmissa tapauksissa jopa vammautumisen.

Ongelma huomataan usein siten, että koira koukistaa ravatessa jalkaansa, eikä tukeudu sillä maahan.

Se voidaan hoitaa lievemmissä tapauksissa levolla ja kipulääkityksellä. Vakavampien tapausten kohdalla hoitomuotona on kirurginen toimenpide.

Vika on synnynnäinen ja periytyvä.

Silmien ongelmat

Erilaiset silmiin liittyvät ongelmat ovat myös melko yleisiä pomeranianien keskuudessa. Näihin kuuluu esimerkiksi silmien kuivuminen, kaihi ja erilaiset kyynelkanavien ongelmat

Hoitamattomina nämä ongelmat saattavat pahimmassa tapauksessa johtaa koiran sokeutumiseen, joten eläinlääkärin puoleen kannattaa kääntyä heti kun sen silmissä havaitsee normaalista poikkeavaa punoitusta, haavaumia tai vetistämistä.

Muut uhat terveydelle

Villieläimet

Pienen kokonsa takia pomeranian on altis villieläinten, kuten pöllöjen, kettujen tai haukkojen hyökkäyksille ja siitä syystä sitä ei saisi jättää ulos ilman valvontaa. Erityisesti pimeällä omistajan tulee olla tarkkana.

Ylikuumeneminen & lämpöhalvaus

Paksun turkkinsa takia rotu on lämpimällä ilmalla erityisen altis ylikuumenemiselle sekä mahdollisesti jopa lämpöhalvaukselle. Erityisesti helteellä sitä tulee pitää tarkasti silmällä ja viedä se tarvittaessa välittömästi sisätiloihin viilenemään.

Pomeranianin hoitaminen

Liikunta ja aktivointi

Pomeranian on erittäin aktiivinen ulkoilun suhteen ja tykkääkin käydä ulkona useita kertoja päivässä. Se on rotuna erittäin energinen ja pienestä koostaan huolimatta sen kanssa voi tarvittaessa tehdä yllättävänkin pitkiä kävelylenkkejä.

Se ei kuitenkaan vaadi suurta määrää liikuntaa päivässä ja sopiikin siksi hyvin esimerkiksi kerrostaloihin sekä kiireisille ihmisille.

Omistajan on kuitenkin hyvä varoa rasittamasta sitä liikaa ja erityisesti lämpimillä keleillä pitää olla tarkkana, koska ylikuumenemisen ja lämpöhalvauksen riski on korkea.

Suositeltu tapa onkin tehdä useita lyhyempiä lenkkejä päivässä, yksittäisten maratonien sijaan.

Myös säännölliset leikkimishetket auttavat pomeraniania pysymään kunnossa.

Pomeranian on herkkä tylsistymään, joten sille on hyvä hankkia erilaisia sen älykkyyttä haastavia leluja, jotka pitävät sen kiinnostusta ja motivaatiota yllä.

Yksi sekä omistajaa että koiraa haastava yhteinen aktiviteetti on erilaisten temppujen opettelu. Pomeranian rakastaa oppia uusia temppuja ja olla huomion keskipisteenä.

Huomioitavaa on kuitenkin niiden lyhyt keskittymiskyky, joka vaatii harjoitteiden olevan lyhyitä ja tehokkaita, mutta myös hauskoja.

Pomeranianin ruokkiminen

Yleisesti ottaen pomeranianille tulee syöttää laadukasta ja tasapainoista ravintoa, huomioiden sen iän, aktiivisuuden sekä terveydentilan.

Pennuille tulee antaa penturuokaa ja aikuisille aikuisten ruokaa.

Lähtökohtana voidaan pitää ruokapakkauksen ohjeita, mutta annoskoot pitäisi suhteuttaa yksilön aktiivisuustasoon.

Seuraamalla koiran ulkonäköä ja nälän tasoa saa hyvin selville tarvitseeko annoskokoa pienentää tai kasvattaa.

Pomeranianin lihomista tulee yrittää välttää kaikin keinoin, koska se johtaa helposti erilaisiin terveysongelmiin.

Lihominen johtuu yleensä liian suuresta ruokamäärästä koiran aktiivisuuteen nähden ja sitä voi ennaltaehkäistä ruokamääriä säätelemällä sekä pitämällä huolta liikunnan säännöllisyydestä.

Jos pomeranian näyttää tai tuntuu lihonneen, voi annoskokoa hieman pienentää.

Vaihtoehtoisesti voi myös lisätä hieman liikunnan määrää, eli tehdä esimerkiksi aavistuksen pidempiä kävelylenkkejä sen kanssa.

Aktiivinen koira kuluttaa luonnollisesti enemmän kaloreita kuin vähemmän aktiivinen ja tarvitsee siksi myös enemmän ravintoa.

Tarkempaa tietoa ravintoon ja ruokavalioon liittyvistä asioista saat eläinlääkäriltä.

Turkinhoito ja ehostaminen

Pomeranianista lähtee jonkun verran karvaa ja se tuleekin harjata sekä kammata säännöllisesti, jotta karvat eivät leviä ympäri asuntoa. Vaikka turkki näyttää vaikeahoitoiselta, riittää yleensä säännöllinen harjaus sen siistinä pitämiseksi.

Tämä prosessi auttaa myös sen ihon luonnollisten öljyjen leviämistä, pitää ihon ja turkin terveenä sekä ehkäisee takkujen muodostumista.

Aloita harjaus päästä ja etene sitten turkkia pitkin taaksepäin, harjaten lopuksi turkin takaisin oikeaan muotoon.

Muista harjata (hellästi) syvälle ihoon asti, jotta myös alemman karvapeitteen irtokarvat tarttuvat harjaan.

Karvoja voi joskus myös hieman trimmata ja siistiä, erityisesti jalkojen, kasvojen ja korvien kohdalta sekä takapäästä.

Kylvetys on myös hyvä tapa pitää pomeranian siistinä. Siitä voi tehdä halutessaan jopa päivittäisen rutiinin, kunhan ei käytetä liian vahvoja pesuaineita.

Turkin hoitoon liittyvät rutiinit on hyvä aloittaa jo pentuna, jotta koira tottuu niihin jo nuorena.

Hampaiden hoitaminen

Turkin lisäksi myös koiran hampaista ja kynsistä tulee huolehtia säännöllisesti.

Pomeranian on rotuna erityisesti suun ongelmille altis, joten sen suun hygieniasta on pidettävä huolta.

Minimisuositus hampaiden harjaukselle on kerta viikossa, mutta parhaassa tapauksessa hampaiden harjauksesta tehdään päivittäinen rutiini.

Tämä auttaa myös pitämään koiran hengityksen raikkaana.

Vähintään kerran vuodessa hampaat kannattaa myös käydä puhdistamassa eläinlääkärillä.

Kynsien hoitaminen

Kynsien osalta hyvä sääntö on leikata ne viimeistään silloin, kun ne osuu lattian ja niistä kuuluu ääni.

Lyhyet kynnet ehkäisevät myös raapimajälkiä, kun koira innoissaan hyppii tervehtimään omistajaansa.

Koirat ovat erityisen herkkiä tassuistaan, joten muista käsitellä niitä varoen.

Myös kynsien ja hampaiden hoitorutiinit kannattaa aloittaa jo pentuvaiheessa.

Korvien osalta kannattaa on hyvä tarkistaa, että ne eivät punoita eikä niissä ole liikaa vaikkua. Niiden tulisi myös tuoksua hyvälle.

Silmien osalta taas kannattaa seurata ettei ne punoita tai vetistä liikaa.

Vinkkejä hoitotoimenpiteisiin

• Tee hoitotoimenpiteistä positiivinen kokemus koirallesi, erilaisten herkkujen ja kehumisen avulla. Tämä helpottaa myös esimerkiksi eläinlääkärin luona vierailua, kun koira on tottunut kosketteluun.
  
• Hampaiden pesun yhteydessä voit antaa koiran ensin nuolla hieman hammastahnaa, jotta koira tottuu sen makuun.
  
• Muista hoitotoimenpiteiden yhteydessä tarkastaa säännöllisesti koiran turkki, suu, silmät ja tassut erilaisten jälkien tai epämääräisyyksien osalta. Erilaiset raapimajäljet, tulehdukset sekä paiseet kannattaa ottaa tosissaan ja tarvittaessa käydä näyttämässä niitä eläinlääkärillä.
  
• Viikoittaiset tai mielellään jopa päivittäiset hoitorutiinit on hyvä keino ennaltaehkäistä erilaisten tautien tai ongelmien syntymistä, koska niistä saadaan tieto hyvissä ajoin.

Kenelle pomeranian sopii?

Pomeranian sopii erityisen hyvin kiireisille ihmisille tai vanhuksille, koska se on melko itsenäinen rotu, eikä liian riippuvainen omistajastaan.

Energisyytensä sekä iloisuutensa takia se sopii hyvin terapiakoiraksi esimerkiksi vanhainkoteihin.

Ensimmäiseksi koiraksi se on hyvä valinta. Koulutukseen tulee kuitenkin panostaa tarpeeksi, eikä sen saa antaa päästä määräävään asemaan taloudessa. Haukkuminen tulee saada loppumaan käskystä ja se tulee totuttaa pienestä pitäen muihin koiriin, erityisesti kaupunkiympäristössä.

Pienen kokonsa vuoksi se sopii hyvin kerrostaloihin ja pieniin asuntoihin.

Pomeranian tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa ja tykkää leikkimisestä.

Kokonsa vuoksi se saattaa kuitenkin olla huono valinta perheelle, jolla on pieniä lapsia, jotka saattavat vahingossa vahingoittaa sitä. Vaaran paikka vaanii siinä, että pienet lapset eivät välttämättä hahmota sen kokoa ja saattavat siksi vahingossa aiheuttaa sille vammoja, esimerkiksi pudottamalla sen tai astumalla sen päälle.

Tästä syystä rotua ei suositella perheille, joilla on pieniä lapsia. Suositeltavaa on myös, ettei pienten lasten anneta leikkiä pomeranianin kanssa ilman valvontaa.

Vanhempien lasten kanssa samaa riskiä ei yleensä ole, koska vanhempien lasten voidaan luottaa käsittelevän sitä tarpeeksi varoen.

Lapsille on hyvä opettaa jo pienestä pitäen miten koiria tulee lähestyä ja miten niitä voi koskea.

Erityisen tärkeää on opettaa lapselle ettei koiraa saa häiritä syömisen aikana, eikä ruokaa saa missään nimessä koittaa ottaa siltä pois tai se saattaa purra.

Kissojen ja muiden koirien kanssa pomeranian tulee hyvin toimeen, jos se totutetaan niihin pienestä pitäen, ja koulutukseen on panostettu tarpeeksi.

Sopiiko pomeranian allergiselle?

Pomeranianin ihosta irtoaa jonkun verran hilsettä, joka on eniten ihmistä allergisoiva asia koirissa. Rotu ei siis ole hypoallergeeninen tai sovi pahasti allergiselle.

Siitä lähtee myös hieman karvaa, joka hilsettä levittää ympäristöön, joten vakavasti koirille allergiselle pomeranian ei todennäköisesti sovi ja se saattaa aiheuttaa allergisen reaktion.

Yhteenveto: pomeranianin hyvät ja huonot puolet

Hyvät puolet

• Näppärän kokoinen: ei vaadi suurta elintilaa
• Älykäs: oppii helposti uusia asioita
• Lojaali omistajalleen
• Sisukas
• Sosiaalinen

Huonot puolet

• Herkkä vahtimaan ja haukkumaan
• Iso ego: saattaa isotella isommille koirille
• Jääräpäinen
• Loukkaantumisriski on pienen koon takia suuri